Orangeria, josta voidaan käyttää myös nimeä pomeranssihuone, on rakennus tai lasitettu tila, joka on suunniteltu suojaamaan sitruspuita ja muita herkkiä kasveja kylmältä talvisäältä. Orangerioiden kiehtova historia ulottuu aina 1500-luvulle ja niiden merkitys on ollut kiistaton Euroopan puutarhakulttuurille. Lähde mukaan kiehtovalle aikamatkalle inspiroivien orangerioiden maailmaan! Sisältövaroitus: Tämä artikkeli saattaa aiheuttaa äkillistä oman orangerian kaipuuta. Jatka lukemista omalla vastuulla!
Mikä on orangeria?
Orangeria on puutarharakennus tai talvikasvihuone, joka on suunniteltu sitrushedelmien ja muiden kylmänarkojen kasvien talvettamiseen. Orangerioita rakennettiin alun perin 1600- ja 1700-luvuilla Euroopassa, jotta aatelisto ja varakkaat ihmiset voisivat nauttia eksoottisista kasveista ympäri vuoden. Nykyään orangerioita käytetään lähinnä kasvien suojaamiseen kylmältä ja samalla ne toimivat viihtyisinä oleskelutiloina, jotka yhdistävät puutarhan ja sisätilat.
Orangerioiden juuret ja varhaiset vaiheet
Euroopan ensimmäiset orangeriat ilmestyivät 1500- ja 1600-luvuilla, kun aateliset ja ylhäisö innostuivat keräilemään eksoottisia kasveja ja puita, kuten appelsiineja, sitruunoita, granaattiomenoita ja mulperipuita. Nämä kasvit eivät kestäneet Euroopan kylmää ilmastoa, joten niitä säilytettiin orangerioissa talvikuukausien ajan. Orangeriat olivat alun perin yksinkertaisia rakennuksia, joiden suuret ikkunat ja lasikatot mahdollistivat auringonvalon pääsyn sisään lämmittämään tilaa.
1500 -luku oli Euroopassa suurta muutosten aikaa. Erityisesti tutkimusmatkat uusille mantereille, löytöretkeilijät ja botanistit loivat hedelmällisen pohjan myös uusien eksoottisten kasvien rantautumiselle Eurooppaan. Botanistit suhtautuivat intohimoisesti uusiin kasveihin, keräilivät niitä ja hyödynsivät niitä tutkimuksissaan.Euroopan ylimystö ja aatelisto kiinnostuivat erilaisista kasveista ja hyödynsivät kasvikokoelmia vallan ja vaurauden symbolina. Euroopan viileät talvet eivät olleet suotuisia eksoottisille kasveille ja näin syntyivät ensimmäiset orangeriat. Ne olivat paikkoja kasvien säilyttämiseen ja ne toimivat tutkimuslaitoksina, joissa tutkittiin kasvien sopeutumista uuteen ympäristöön ja niiden mahdollisia hyötykäyttömahdollisuuksia.
“Orangeriat olivat puutarhataiteen taidonnäytteitä ja sosiaalisen elämän keskuksia, joissa järjestettiin juhlia, konsertteja ja muita tilaisuuksia.”
Merkittävät orangeriat ja niiden omistajat olivat aikansa tunnettuja persoonia, jotka kilpailivat keskenään upeimpien orangerioiden omistamisesta. Englannin Kew Gardensin orangeria rakennettiin 1700-luvulla ja se on edelleen yksi maailman tunnetuimmista orangerioista. Sen omisti aikoinaan kuningatar Charlotte, ja se on nyt osa UNESCO:n maailmanperintökohteeksi nimettyä Kew’n kasvitieteellistä puutarhaa. Myös monet muut aateliset ja kuninkaalliset perheet ympäri Eurooppaa omistivat orangerioita, joista monet ovat nykyään avoinna yleisölle.
Euroopan orangerioita:
- Osterley Park and House, Englanti
- Schönbrunn, Itävalta
- Versailles, Ranska
- Sanssoucin Palatsi, Italia
- Ulriksdalin palatsi, Ruotsi
- Sanssoucin , Saksa
Orangerioiden rakennustyylit ja arkkitehtuuri
Orangerioiden arkkitehtuuri on kehittynyt ajan myötä, ja ne ovat edustaneet eri aikakausina tyylisuuntauksia ja ihanteita. Alkuvaiheessa orangeriat olivat melko yksinkertaisia rakennuksia, joissa suurten ikkunoiden ja lasikattojen tarkoituksena oli päästää mahdollisimman paljon auringonvaloa sisään. Tämän tyyppisille rakennuksille oli tyypillistä arkkitehtuurin symmetrisyys ja koristelu, joka pohjautui aateliston ja ylhäisön mieltymyksiin.
Barokin aikakaudella (noin 1600-1750) orangerioiden arkkitehtuuri muuttui entistä mahtipontisemmaksi. Rakennuksista tuli koristeellisempia, ja niiden suunnittelussa korostettiin monumentaalisuutta. Esimerkiksi Versailles’n palatsin orangeria on tyypillinen barokkityylinen rakennus, joka korostaa Ludvig XIV:n vaurautta ja valtaa. Barokkityyliset orangeriat olivat usein osa laajempia puutarhakokonaisuuksia. Orangerioiden merkitystä saatettiin korostaa niiden edustalle rakennettujen geometristen ja akseliaalisuutta korostavien parterrien avulla. Parterrit eli matalat ja geometrinen istutusalueet muodostuivat symmetrisistä kuvioista ja usein ne ympäröitiin leikatuilla pensasaidoilla tai matalilla muureilla. Parterrit olivat erityisen suosittuja barokin aikaisissa puutarhoissa.
Rokokoon aikakaudella (noin 1730-1780) orangerioiden arkkitehtuuri muuttui kevyemmäksi ja hienostuneemmaksi. Rokokoossa korostettiin luonnonkauneutta ja herkkää koristelua, ja tämä näkyi myös orangerioiden suunnittelussa. Rakennukset olivat usein pienempiä ja intiimimpiä, ja niiden sisustuksessa käytettiin kevyitä, ilmavia materiaaleja.
1800-luvulla orangerioiden arkkitehtuuri otti vaikutteita uusista teknisistä innovaatioista, kuten rauta- ja lasirakenteista. Viktoriaanisen aikakauden orangeriat olivat usein suuria, lasista ja raudasta rakennettuja kasvihuoneita, joissa kasvien lisäksi pidettiin myös eksoottisia eläimiä ja lintuja. Tämän aikakauden orangeriat olivat myös tärkeitä sosiaalisia tiloja, joissa järjestettiin juhlia ja vastaanottoja.
Pohjoismaiden orangeriat ja lämmitysjärjestelmät
Suomessa lämmitetyt talvikasvihuoneet eli orangerit yleistyivät 1700-luvulla. Pohjoismaissa, joissa talvet ovat kylmiä ja pimeitä, orangerioiden suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota lämmöneristykseen. Tyypillinen pohjoismainen orangeria oli rakennettu pulpettikatolla, jossa vain yksi seinusta oli lasia. Tämän mallin etuna oli se, että lasiseinän kautta pääsi runsaasti auringonvaloa sisään, samalla kun tiilinen pohjoisseinä toimi lämmöneristeenä.
Lämmitysjärjestelmät olivat välttämättömiä Pohjoismaiden orangerioissa, jotta kasvit selviytyisivät ankarista talviolosuhteista. Monissa tapauksissa käytettiin erilaisia lämmitysjärjestelmiä, kuten kuumaa ilmaa tai vettä kierrättäviä putkistoja tai suuria uuneja, jotka lämmittivät rakennusta sisältäpäin. Tällaiset järjestelmät mahdollistivat eksoottisten kasvien kasvattamisen myös kylmissä olosuhteissa.
Pohjoismaisten orangerioiden arkkitehtuuri ja suunnittelu kertovat paitsi alueen ilmastollisista erityispiirteistä, myös sopeutumisesta ja innovaatiosta, jolla puutarhureiden onnistui luoda vehreitä keitaita keskelle talvista maisemaa. Näiden ainutlaatuisten rakennusten historia on osoitus siitä, miten puutarhataide ja -kulttuuri ovat kehittyneet ja mukautuneet eri aikakausina ja eri puolilla maailmaa.
Mitä orangereissa kasvatettiin?
Orangerioiden taustalla oli palava halu kasvattaa itse eksoottisia hedelmiä ja kasveja sekä tarve näyttää varallisuusasemaa. Historian eri aikakausina vallinnut kokeilun halu ja into toivat joukon eksoottisia kasveja niin Euroopan kuin meidän peräpohjolankin orangerioihin. Suomessa ja Ruotsissa tiedetään olleen 80 metrisiä orangerioita, jotka oli jaettu useisiin eri osiin tai huoneisiin. Näissä huoneissa vallitsi kosteus ja lämpötilaolosuhteet mitkä suosivat erityyppisten kasvien kasvattamista. Tyypillisimpiä orangerioissa kasvatettuja kasveja olivat: mulperi, kamelia, oleanteri, aaloe, sitruuna, appelsiini, viikuna, pomeranssi, välimerensypressi, välimerenlaakeri, viiniköynnös, kahvipensas, ananas ja kamelia. 1800 -luvulla myös orkideat yleistyivät. Artikkeleista Eksoottiset sitruspuut sisustuksessa – luo välimerellistä tunnelmaa kotiisi ja Kalamondiinin kasvatus – Näin onnistut eksoottisen sitruspuun hoidossa voit tutustua tarkemmin sitruksiin ja niiden hoitoon.
“Orangerioiden suosio heijasteli laajempaa kiinnostusta luonnontieteisiin, matkustamiseen ja eksoottisiin kulttuureihin, jotka olivat tyypillisiä erityisesti 1600-1800-luvun Euroopassa”
Orangerioiden rooli yhteiskunnassa ja kulttuurissa
Orangerioiden rooli yhteiskunnassa ja kulttuurissa oli merkittävä erityisesti Euroopassa 1600-luvulta 1800-luvulle. Ne olivat erityisesti puutarhataiteen taidonnäytteitä, mutta myös sosiaalisen elämän keskuksia. Monet aateliset ja varakkaat porvarit kilpailivat keskenään rakentaakseen yhä suurempia ja kauniimpia orangerioita, joiden ympärille kokoontui aikakauden kulttuurieliitti.
Orangerioiden yhteydessä järjestettiin usein juhlia, konsertteja ja muita sosiaalisia tilaisuuksia, jotka toivat yhteen eri yhteiskuntaluokkien edustajia. Orangerioiden eksoottiset kasvit, kuten appelsiini-, sitruuna- ja palmupuut, herättivät ihastusta ja kummastusta, mikä lisäsi niiden vetovoimaa. Samalla orangerioiden suosio heijasteli aikakauden laajempaa kiinnostusta luonnontieteisiin, matkustamiseen ja eksoottisiin kulttuureihin.
Orangerioiden merkitys ei rajoittunut vain Eurooppaan, vaan niitä löytyi myös Pohjois-Amerikasta ja muualta maailmasta. Yhteiskunnallisen merkityksen lisäksi orangerioilla oli myös taloudellista arvoa, sillä niiden avulla voitiin kasvattaa hedelmiä ja muita kasveja, joiden myynti toi omistajilleen tuloja. Etenkin sitrushedelmien viljely oli tärkeää, sillä ne olivat arvokkaita kauppahyödykkeitä ja niiden C-vitamiinipitoisuus auttoi torjumaan keripukkia merenkulkijoilla.
Vaikka orangerioiden kulta-aika on jo kaukana takana, ne ovat edelleen kiinnostavia kulttuurihistoriallisia kohteita ja puutarhataiteen helmiä, jotka kertovat aikakauden arvoista, ihanteista ja elämäntavasta. Nykyään monet orangeriat ovat julkisia puutarhoja tai museoita, joissa kävijät voivat ihailla niiden arkkitehtuuria ja kasvillisuutta sekä oppia niiden historiasta ja kulttuurisesta merkityksestä.
