Kiehtova raparperihuuppa – Miten kasvattaa raparperia pimeässä?

0:00
0:00
https://herni.fi/wp-content/uploads/2024/03/kiehtova-raparperihuuppa–miten-kasvattaa-raparperia-pimeassa.mp3

Kiehtova raparperihuuppa kätkeen sisäänsä suloisia herkkuja. Raparpereja kasvatetaan pimeässä, terrakottahuupan suojissa tai suurissa pimeissä halleissa fotosynteesin rajoittamiseksi. Pimeässä kasvatetut raparperit eivät viherry laisinkaan vaan varsi muodostuu ohueksi, pehmeäksi ja väriltään valkoiseksi tai heleän vaaleanpunaiseksi. Raparperin lehti jää minikasvuiseksi ja keltaiseksi. Tällä menetelmällä raparperien oksaalihappopitoisuus madaltuu ja raparperit saavat miedosti makean ja hienostuneen maun. Myös raparperin rakenne ja suutuntuma on toisenlainen kuin valossa kasvaneen. Tätä jopa ylellistä herkkua on tarjoiltu Brittein hoveissa aina Viktoriaanisesta ajasta lähtien. Nykyään Britit kasvattavat tällaista raparperia suurissa, pimeissä halleissa, joista sato korjataan kynttilän valossa.

Pimeässä kasvatettu raparperi ja raparperihuuppa.

Pimeässä kasvatetun raparperin historia – Viktoriaanisesta perinteestä kulinaariseksi herkuksi

Raparperien hyötäminen pimeässä on menetelmä, jonka juuret ulottuvat syvälle historiaan, aina 1800-luvun Viktoriaaniseen Britanniaan. Tämä kiehtova viljelytapa kehitettiin vastauksena kasvavaan tarpeeseen saada tuoreita kasviksia talvikaudella, jolloin tuoreiden tuotteiden saanti oli erittäin rajallista. Viktoriaanisen ajan puutarhurit ja maanviljelijät keksivät tavan manipuloida raparperien kasvuolosuhteita saaden kasvit uskomaan, että kevät oli saapunut ennenaikaisesti.

Tämän menetelmän taustalla oli halu hyödyntää raparperin luonnollista kasvusykliä. Raparperi on kasvi, joka vaatii kylmän lepokauden aloittaakseen uuden kasvukauden. Viktoriaaniset viljelijät havaitsivat, että kun raparperi altistettiin kylmälle ja sen jälkeen siirrettiin pimeisiin, lämpimiin olosuhteisiin, se kasvoi nopeasti etsien valoa, vaikka todellisuudessa valoa ei ollut saatavilla. Tämä menetelmä aiheutti varren nopean kasvun ja samalla sen värin muuttumisen kalpeaksi, kun taas vain varren tyvet saivat kirkkaanpunaisen sävyn. Näin varsi kasvoi etioloituneena eli kalpeana ja pidempänä, mahdollistaen sadon korjuun huomattavasti normaalia kasvukautta aikaisemmin.

Pimeässä kasvatettu raparperi ja raparperihuuppa.

Yksi keskeinen syy menetelmän suosioon oli raparperin maku- ja tekstuurimuutokset, jotka tekivät siitä arvostetun herkun. Pimeässä kasvatetut varret olivat huomattavasti makeampia, hienostuneempia ja pehmeämpiä kuin niiden auringonvalossa kasvaneet vastineet. Lisäksi hyödetyn raparperin oksaalihappopitoisuus oli alhaisempi, mikä vähensi sen kitkeryyttä ja teki siitä miellyttävämmän syödä.

Viktoriaanisen ajan hoveissa ja yläluokan kodeissa nautittiin suuresti tästä ylellisestä herkusta. Pimessä kasvatetun raparperin kasvatus levisi nopeasti Brittein pohjoisosiin, josta muodostui menetelmän keskus. Alueen erityinen ilmasto ja maaperä, yhdistettynä paikallisen hiilen saatavuuteen lämmitykseen, tekivät siitä ihanteellisen paikan pimeässä kasvatetun raparperin tuotannolle.

Nykyään, vaikka menetelmä on työläs ja vaatii huolellista hoitoa ja ylläpitoa, pimeässä kasvatetun raparperin perinne elää edelleen. Tämä ainutlaatuinen herkku on saatavilla vain muutaman kuukauden ajan vuodessa ja on säilyttänyt arvostetun paikkansa brittiläisessä kulinaarisessa perinteessä. Varhain keväisin voi löytää heleän punaisia ja pitkiä raparperin varsia kauniisti niputettuina, mutta ne ovat saatavilla vain erikoisliikkeissä ja gourmet-kaupoissa. Vaikka pimeässä kasvatettu raparperi on kalliimpaa kuin tavallinen raparperi, sen ainutlaatuinen maku ja väri tekevät siitä hintansa arvoisen.

Raparperihuuppa.

Raparperihuuppa mahdollistaa pimeässä kasvatetun raparperin hyötämisen omassa puutarhassa

Raparperihuuppa mahdollistaa pimeässä kasvatetun raparperin hyötämisen omassa puutarhassa. Siperiasta peräisin olevat raparperit ovat tottuneet kylmään ilmastoon ja vaativat kylmän kauden tuottaakseen satoa. Kasvatus onnistuu parhaiten syvämultaisessa ja ravinteikkaassa maassa. Istuttaessa on tärkeää huomioida taimien määrä: raparperien tulisi olla kaksinkertainen määrä verrattuna siihen, mitä aikoo hyödyntää, sillä vain puolet tuotetuista varsista suositellaan korjattavan sadoksi. Tämä auttaa taimia keräämään voimia tulevaa satoa varten. Sato korjataan vetämällä varret juuresta irti, sillä varsien leikkaamista ei suositella.

Raparperihuuppien käyttö edellyttää, että taimet ovat vähintään kaksi tai kolme vuotta vanhoja. Huuppa asetetaan raparperijuurakon päälle kevättalvella, ennen kasvukauden alkua. Kasvu kiihtyy, kun päivät lämpenevät. Huupan kannen alta voi kurkistaa seuratakseen kasvun etenemistä. Kun raparperit ovat kasvaneet tarpeeksi suuriksi, ne työntävät kantta ylöspäin. Pimeässä kasvatetun taimen on hyvä saada seuraavana kasvukautena lepoa ja kasvaa normaalisti ulkoilmassa. Huupan jatkuva käyttö voi lisätä kasvitauteihin sairastumisen riskiä, minkä vuoksi välivuoden pitäminen on suositeltavaa.

Keräile oma raparperihuuppakokoelma ja tee raparperien kasvattamisesta jännittävää

Kun raparperihuuppa peittää heräävän raparperin kevään ensi hetkillä, se luo puutarhaan jännityksen ja odotuksen tuntua. Tämä perinne, joka ulottuu Viktoriaanisen aikakauden ylellisistä hoveista nykypäivän kotipuutarhoihin, tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua puutarhanhoitoon uudesta ja inspiroivasta näkökulmasta. Hanki oma raparperihuuppa osaksi puutarhaasi ja luo esteettisesti kaunis, hitusen salaperäinen ja jännittävä viljelykokemus. Jokaisen huupan alta paljastuva heleän punainen tai vaaleanpunainen raparperin varsi on todistus menneiden sukupolvien taidosta, nykypäivän puutarhureiden intohimosta ja luonnon ihmeellisestä kyvystä yllättää meidät. Raparperihuuppa innostaa sinut kokeilemaan, tutkimaan ja juhlimaan puutarhanhoitoa tavalla, joka yhdistää historiaa, taidetta ja tieteellistä uteliaisuutta.

Raparperihuuppa.

Lisää artikkeleita

Mainos
Mainostajan nimi Oy
Mainoksen otsikko tulee tähän

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.