Keittiöpuutarhan historia – estetiikan ja käytännöllisyyden liitto

Keittiöpuutarhan historia on monivivahteinen ja kiehtova. Siinä yhdistyvät sekä estetiikka että käytännöllisyys. Eri aikakaudet ja kulttuurit ovat jättäneet oman leimansa keittiöpuutarhojen suunnitteluun ja toteutukseen. Artikkelissa raotetaan historian lehtiä ja tarkastellaan, kuinka Euroopan puutarhataiteen eri tyylisuuntaukset ovat vaikuttaneet keittiöpuutarhojen muotoutumiseen. Historian merkitys korostuu myös nykyaikaisen keittiöpuutarhan suunnittelussa, sillä eri aikakaudet tuovat mausteensa myös tähän päivään. Keittiöpuutarhan historia ulottuu vuosisatojen taakse, jolloin ihmiset alkoivat viljellä maata ruoan tuottamiseksi omille perheilleen.

Funeral Ritual in a Garden, Tomb of Minnakht maalaus.
Charles K. Wilkinsonin vuonna 1921 tekemä tarkka kopio Minnakhtin haudan seinämaalauksesta n. 1479–1425 eaa. Teos paljastaa yksityiskohtia muinaisen Egyptin arjesta ja hengellisistä rituaaleista sekä kuvaa upeaa puutarhaa. Puutarhoja ympäröi tällöin muurit ja niissä oli kanavia kasteluveden johtamiseen.

Eurooppalaisen keittiöpuutarhan juuret

Eurooppalaisen keittiöpuutarhan historia ulottuu kauas antiikin aikoihin, jolloin kreikkalaiset ja roomalaiset kehittivät omia puutarhojaan ruoantuotantoa ja kauneutta yhdistäen. Keskiaikaiset luostaripuutarhat edistivät hyötykasvien viljelyä, ja renessanssin sekä barokin aikakaudet toivat mukanaan näyttäviä puutarhoja ja innovatiivisia ratkaisuja. Ajan myötä keittiöpuutarhojen suunnittelussa on otettu vaikutteita eri tyylikausilta, kuten Cottage Garden -tyylistä ja Viktoriaanisesta aikakaudesta. Tänä päivänä keittiöpuutarhat yhdistävät monia eri tyylejä, aikakausia ja käytännön tarpeita, tarjoten sekä hyötyä että kauneutta niiden hoitajille.

Antiikin Rooma ja kreikkalainen keittiöpuutarhakulttuuri

Antiikin Rooman ja Kreikan keittiöpuutarhojen pohjapiirroksissa korostuivat symmetria ja geometriset muodot. Puutarhat sijaitsivat yleensä rakennusten sisäpihoilla ja olivat suhteellisen pieniä ja kompakteja. Nämä suljetut puutarhapihat oli jaettu usein neljään tai useampaan lohkoon ristiin menevien polkujen avulla. Kasvit oli järjestetty riveihin tai ruutuihin. Puutarhaa ympäröivät korkeat muurit tarjosivat suojaa tuulelta ja uteliailta katseilta.

Pompeii Fountain watercolor by Luigi Bazzani.
Keittiöpuutarhan historia on innoittanut taiteilijoita kautta vuosisatojen. Italialaisen taidemaalarin Luigi Bazzani vuonna 1927 maalaama akvarelliteos Pompeijin raunioiden suihkulähteestä saa mielikuvituksen laukkaamaan. Antiikin roomalainen kaupunki Pompeji hautautui vuonna 79 jaa. Vesuvius -tulivuoren tuhkaan. Arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt jäänteitä hyvin säilyneistä, muurien ympäröimistä puutarhoista. Kuva: Pompejin suihkulähde, akvarelli, Luigi Bazzani

Keskiajan luostaripuutarhat

Luostaripuutarhat ovat olennainen osa keittiöpuutarhan historiaa, sillä munkit ja nunnat viljelivät niissä sekä lääke- että ruokakasveja yhteisönsä tarpeisiin jo keskiajalla. Keskiajan luostaripuutarhojen pohjapiirros noudatti usein samankaltaista symmetristä ja geometristä rakennetta kuin Antiikin ajan puutarhoissa. Puutarhat olivat yleensä suurempia ja sijaitsivat luostarien yhteydessä. Niiden kokonaisjäsentely pohjautui usein seuraavaan kolmijakoon: kukkanurmi, puu-puutarha sekä yrttitarha.


Puutarha-alueet oli jaettu neliöihin tai suorakaiteen muotoisiin alueisiin, joita rajaavat polut ja pensasaidat. Puutarhan ihanneratkaisu näkyi myös yrttitarhoissa, jotka niin ikään pohjautuivat säännön mukaisiin neliöihin tai suorakaiteisiin. Kokonaisuus oli usein shakkilautaa muistuttava kokonaisuus, jossa yksittäisten ruutujen välissä kulki käytäväverkosto. Myöhäiskeskiaikaa kohden mentäessä yrttitarhoista tuli moniulotteisempia. Kukka-alueet olivat tiilin reunustetuissa kohopenkeissä, yrttitarhan keskipistettä korostettiin ja koristeellisuus sai entistä enemmän jalansijaa. Keskiajan yrttitarhaa voidaankin pitää myös nykyaikaisen keittiöpuutarhan esikuvana.

Avebury Manorin puutarha on uudelleensuunniteltu kokonaan 1900-luvun alussa.
Avebury Manorin puutarha on uudelleensuunniteltu kokonaan 1900-luvun alussa. Tämä puutarha on lähtöisin jo 1100-luvulta. Puutarhaa ympäröi tyypillisesti muurit ja keittiöpuutarha noudattaa ruutukaavaa. Kuvaaja: Des Blenkinsopp.

Renessanssin ja barokin keittiöpuutarhat

Renessanssin ja barokin aikakauden keittiöpuutarhojen pohjapiirros muuttui monimutkaisemmaksi ja näyttävämmäksi. Puutarhat olivat usein osa suurempia puutarhakokonaisuuksia, joissa yhdistyivät sekä hyöty- että koristekasvien viljely. Keittiöpuutarhat saattoivat olla edelleen symmetrisiä ja geometrisiä, mutta niissä saatettiin käyttää myös epäsäännöllisiä muotoja ja luonnonmukaisempia linjoja. Keittiöpuutarha saattoi sisältää monimutkaisilla leikkauksilla muotoiltuja pensasaitoja, suihkulähteitä, veistoksia ja muita koriste-elementtejä. Renessanssin aikana keittiöpuutarhan historia sai uuden ulottuvuuden, kun aatelisto ja varakkaat kauppiaat alkoivat kilpailla toistensa kanssa näyttävien ja hyödyllisten puutarhojen luomisessa. Barokin aikakaudella keittiöpuutarhan historia rikastui entisestään, kun suuret linnojen ja palatsien puutarhat suunniteltiin yhä enemmän sekä esteettisesti että tuotannollisesti kiehtoviksi.

Barokkiajan puutarha Saksasta.
Wolf Helmhard von Hohbergin kuvitus vuodelta 1682, teoksesta ’Georgica Curiosa’. Kuva esittää yksityiskohtaista ja eläväistä näkymää barokin aikakauden keittiöpuutarhaan, joka on suunniteltu sekä hyödyn että esteettisyyden näkökulmasta.

Cottage Garden -tyylin keittiöpuutarhat

Cottage Garden -tyylin kehittyminen on merkittävä luku keittiöpuutarhan historiassa, sillä se heijastaa puutarhanhoitoa koskevaa käytännöllisyyttä ja kauneuden tavoittelua tavallisten ihmisten keskuudessa. Cottage Garden -tyylin keittiöpuutarhat olivat erilaisia kuin aikaisempien aikakausien muodolliset ja geometriset puutarhat. Cottage Garden -tyyli kehittyi Englannissa 1800-luvulla ja oli alun perin työväenluokan ja maaseudun asukkaiden puutarhatyyli. Nämä puutarhat olivat käytännöllisiä ja viehättäviä, ja niissä yhdistyivät sekä hyöty- että koristekasvien viljely.

Cottage Garden -tyylin keittiöpuutarhojen pohjapiirros oli usein epäsäännöllinen ja luonnollinen, ja puutarhat sulautuivat helposti ympäröivään maisemaan. Kasvit istutettiin ryhmissä, ja niiden välillä saattoi olla pieniä polkuja tai kivettyjä alueita. Toisin kuin aikaisempien aikakausien puutarhoissa, Cottage Garden -tyylin keittiöpuutarhoissa ei ollut selkeää jakoa hyöty- ja koristekasvien välillä. Sen sijaan kasvit istutettiin sekaisin, ja niiden värit, muodot ja tuoksut toimivat yhdessä luoden visuaalisesti miellyttävän ja rentouttavan ympäristön.

Cottage Garden -tyylin keittiöpuutarhat olivat myös tunnettuja siitä, että niissä käytettiin monia erilaisia kasveja. Yrtit, vihannekset, hedelmät, kukat ja pensaat kasvoivat yhdessä, ja tämä monimuotoisuus auttoi luomaan terveellisen ja tasapainoisen ekosysteemin puutarhassa. Cottage Garden -tyylin voidaan nähdä esikuvana myös meidän aikakautemme luonnon monimuotoisuuden vaalimiselle keittiöpuutarhoissa.

Gertrude Jekyll Garden, valokuvaaja DS Pugh.
Gertrude Jekyllin vaikutus on merkittävä osa keittiöpuutarhan historiaa, sillä hänen innovatiiviset suunnitteluperiaatteensa ja kirjoituksensa määrittelivät uudelleen, miten puutarhoja voidaan käyttää sekä hyöty- että koristekasvien viljelyyn. Hänen intohimonsa keittiöpuutarhoihin ja yrttitarhoihin yhdisti sekä esteettisen että käytännöllisen näkökulman, rohkaisten monipuolisen ja hyödyllisen kasviston istuttamiseen. Kuva: Gertrude Jekyll Garden, valokuvaaja DS Pugh.

Viktoriaanisen ajan puutarhakulttuuri

Viktoriaanisella ajalla keittiöpuutarhan historia koki renessanssin, kun koristeelliset ja hyödylliset elementit yhdistettiin puutarhasuunnittelussa, mikä korosti sekä estetiikkaa että ruoantuotannon tärkeyttä. Viktoriaaninen aikakausi (1837-1901) oli merkittävä ajanjakso keittiöpuutarhan kehitykselle. Tänä aikana teollistuminen ja kaupungistuminen kasvoivat nopeasti, ja puutarhanhoitoa pidettiin yhtenä keinona vastustaa kaupunkielämän kiirettä ja luonnon erkaantumista. Keittiöpuutarhat olivat tärkeä osa Viktoriaanista puutarhakulttuuria, ja niiden tyyli, muoto ja layout heijastivat ajan henkeä ja arvoja.

Viktoriaanisen aikakauden keittiöpuutarhoissa korostui toiminnallisuus, tuottavuus ja järjestys. Puutarhat oli jaettu selkeisiin osiin, kuten vihannes- ja hedelmätarhoihin, yrttitarhoihin sekä kukka-alueisiin. Näitä alueita saattoi ympäröidä aitaukset tai muurit, ja ne oli suunniteltu helpottamaan viljelyä ja hoitoa.

Pohjaratkaisuissa suosittiin geometrisia muotoja, kuten neliöitä, suorakulmioita ja rivejä, jotka olivat helppoja hallita ja hoitaa. Kasveja istutettiin tiheään ja järjestelmällisesti, jotta saataisiin mahdollisimman paljon satoa rajatulta alueelta. Viktoriaanisessa keittiöpuutarhassa saattoi olla myös kasvihuoneita tai orangerioita eli lasihuoneita, joiden avulla voitiin kasvattaa eksoottisia hedelmiä ja vihanneksia, kuten ananaksia ja kurkkuja, sekä ylläpitää jatkuvaa kukintaa.

Viktoriaanisen ajan puutarha.
Viktoriaanisen ajan Audley End Housessa voi tutustua vielä tänäkin päivänä Viktoriaanisen ajan puutarhoihin. Kuva: © John Fielding

Vaikka Viktoriaanisen aikakauden keittiöpuutarhojen tyyli oli enemmän käytännöllinen kuin esteettinen, niissä korostettiin myös kauneutta ja harmoniaa. Kukat ja koristekasvit istutettiin usein reunustamaan hyötykasvien alueita, ja niitä käytettiin myös luomaan kontrasteja ja korostamaan puutarhan geometrisia muotoja. Lisäksi puutarhassa saatettiin käyttää erilaisia arkkitehtonisia elementtejä, kuten pergoloita, kaaria tai penkkejä, jotka toivat lisää visuaalista mielenkiintoa ja toiminnallisuutta.

Kaiken kaikkiaan Viktoriaanisen aikakauden keittiöpuutarhat olivat tehokkaita, järjestelmällisiä ja kauniita, ja ne heijastivat ajan ihmisten pyrkimystä yhdistää käytännöllisyys ja esteettisyys puutarhanhoidossa.

”Keittiöpuutarhojen viehättävä yhdistelmä kauneutta ja käytännöllisyyttä tarjoaa ehtymättömän inspiraation lähteen nykypäivän puutarhureille.”

keittiöpuutarhan historia, merkittävimmät käännekohdat ja niiden ajoittuminen

  • Mesopotamian puutarhat (n. 3000 eaa.). Ensimmäiset puutarhat ilmestyivät Lähi-idässä, ja niissä kasvatettiin sekä hyöty- että koristekasveja.
  • Egyptin puutarhat (n. 2000 eaa.). Egyptiläiset kehittivät kastelujärjestelmiä ja kasvattivat vihanneksia, yrttejä ja hedelmiä puutarhoissaan.
  • Antiikin Kreikka (n. 800 eaa.). Kreikkalaiset rakensivat puutarhoja jumalilleen ja kehittivät puutarhaviljelyn taitoja, kuten hedelmäpuiden leikkausta ja kastelua.
  • Antiikin Rooma (n. 500 eaa. – 500 jaa.). Roomalaiset loivat laajoja puutarhoja, joissa kasvatettiin vihanneksia, hedelmiä ja yrttejä sekä koristekasveja. He kehittivät myös kasvihuoneviljelyn.
  • Keskiajan luostaripuutarhat (n. 500-1500). Luostaripuutarhoissa kasvatettiin lääkekasveja, yrttejä, vihanneksia ja hedelmiä. Ne olivat merkittäviä paikkoja puutarhaviljelyn kehittymiselle ja tiedon säilyttämiselle.
  • Renessanssin puutarhat (n. 1400-1600). Renessanssin aikana puutarhataiteessa painotettiin geometrisia muotoja, symmetriaa ja aksiaalisuutta. Keittiöpuutarhat olivat yleensä erillisiä alueita, joissa kasvatettiin hyötykasveja.
  • Potager-tyyliset keittiöpuutarhat juontavat juurensa keskiajan luostareiden puutarhoista, mutta ne saavuttivat huippunsa Ranskassa 1600- ja 1700-luvuilla. Tänä aikana potager-keittiöpuutarhoja kehitettiin merkittävästi, ja ne alkoivat sisältää entistä enemmän koristeellisia ja esteettisiä elementtejä.
  • Barokin puutarhat (n. 1600-1700). Barokkipuutarhoissa korostettiin loistokkuutta ja valtaa. Keittiöpuutarhat olivat usein tärkeä osa barokkipuutarhoja, ja niitä koristeltiin geometrisilla istutuksilla ja veistoksilla.
  • Englantilainen maisemapuutarha (n. 1700-1800). Maisemapuutarhoissa pyrittiin luomaan luonnonmukaisia maisemia ja nauttimaan puutarhoista vapaa-ajan viettopaikkoina. Keittiöpuutarhat sijoitettiin usein erillisiin alueisiin, pois silmistä.
  • Cottage garden (n. 1800-luku). Cottage garden -tyyli kehittyi Englannissa, ja se yhdisti hyöty- ja koristekasvien viljelyn pienillä, kodikkailla puutarha-alueilla.
  • Viktoriaaninen aikakausi (1800-luvun loppupuoli). Esteettisyys ja käytännöllisyys nousivat tärkeiksi keittiöpuutarhoissa, ja geometriset suunnitelmat, kasvihuoneet sekä puutarhakoristeet olivat yleisiä. Uusia kasvilajeja tuotiin ympäri maailmaa.
  • Teollistumisen vaikutukset (1800-1900-luku). Teollistumisen myötä kaupungistuminen lisääntyi, ja puutarhat alkoivat levitä myös työväenluokan asuinalueille. Tämä johti pienempien kaupunkipuutarhojen ja parvekeviljelyn suosion kasvuun.
  • Toisen maailmansodan aikaiset ”Voiton puutarhat” (1940-luku). Toisen maailmansodan aikana monet länsimaissa perustivat voiton puutarhoja, jotta ruokaa riittäisi kotirintamalla. Näissä puutarhoissa kasvatettiin erilaisia hyötykasveja, kuten vihanneksia ja hedelmiä. Voiton puutarhan konsepti toisen maailmansodan aikana on merkittävä luku keittiöpuutarhan historiassa, sillä se osoitti, kuinka tärkeää omavaraisuus ja ruoantuotanto olivat kansalliselle turvallisuudelle ja yhteisöjen moraalille.
Voiton puutarha -julisteita 1940 -luvulta. Toisen maailmansodan aikaan puutarhoilla oli ratkaiseva merkitys elintarviketuotannossa.
Voiton puutarha juliste 40-luvulta.
  • Luonnonmukainen viljely (1900-luvun puolivälistä eteenpäin). Luonnonmukaisen viljelyn aatteet alkoivat saada jalansijaa 1900-luvun puolivälistä lähtien, ja keittiöpuutarhat alkoivat muuttua yhä ekologisemmiksi ja monimuotoisemmiksi. Moderni kiinnostus kestävään ja omavaraiseen elämäntapaan on uusiutunut kiinnostus keittiöpuutarhan historiaan, jossa menneisyyden opetukset ja menetelmät saavat uutta arvoa nykypäivän puutarhureille.
  • Kaupunkiviljelyn nousu (2000-luvun alusta eteenpäin). Kaupunkiviljely on noussut suosioon viime vuosikymmeninä, ja keittiöpuutarhoja perustetaan yhä enemmän myös kaupunkiympäristöön, kuten katolle, parvekkeille ja julkisiin tiloihin.
  • Kestävä kehitys ja ilmastonmuutos (2000-luvun alusta eteenpäin). Kestävän kehityksen tavoitteet ja ilmastonmuutoksen haasteet ovat vaikuttaneet keittiöpuutarhojen suunnitteluun ja hoidon käytäntöihin. Esimerkiksi veden- ja energiansäästö sekä paikallisten lajikkeiden suosiminen ovat nykypäivän keittiöpuutarhan keskeisiä teemoja.

Keittiöpuutarhan historia on täynnä innovaatioita ja sopeutumista, mikä näkyy erilaisissa viljelymenetelmissä ja kasvilajien valikoimassa eri kulttuureissa. Nykyaikaiset keittiöpuutarhat jatkavat kiehtovaa tätä perinnettä, yhdistellen menneiden aikakausien oppeja ja esteettisiä arvoja nykyhetken tarpeisiin ja ympäristötietoisuuteen, luoden kestäviä ja kauniita tiloja, jotka ruokkivat sekä kehoa että sielua. Keittiöpuutarhan historia on mielenkiintoinen kokonaisuus niin estetiikkaa kuin käytännöllisyyttäkin.

Lisää keittiöpuutarhan historian vaiheista ja tyyleistä voit lukea mm. seuraavista kirjoista:

Nykyaikainen keittiöpuutarha terassilla.
Nykyaikainen keittiöpuutarha voi löytyä vaikkapa terassilta tai parvekkeelta.

Lisää artikkeleita

Mainos
Mainostajan nimi Oy
Mainoksen otsikko tulee tähän

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.